Äitienpäivä -ilon ja surun juhla

Aina Äitienpäivä ei olekkaan pelkkää iloa ja juhlaa. Meidän eilinen päivä meni ristiriitaisten tunteiden parissa. Olen hyvin onnellinen ja etuoikeutettu,kun saan olla kahden ihanan pojan äiti. Samalla myös surullinen,koska oma äitini lähti parivuotta sitten enkelten matkaan. Vuonna 2012 menetin myös tyttövauvani Mirellan. Aika on tehnyt surusta helpompaa,muttei se koskaan katoa.

Olen kiitollinen äidilleni,joka teki minusta vahvan jaloilla seisovan naisen,joka pystyy nauttimaan niistä elämän pienistä iloista  ja pitämään huolta lähimmäisistään.Olen äitini ansiosta saanut elämääni hyvät eväät selviytyä niistä vaikeistakin päivistä.

Olen onnellinen kahdesta terveestä pojasta,jotka oppivat joka päivä jotain uutta. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä heidän kanssaan. En edes osannut kuvitella tätä rakkauden määrää ennen kuin minusta tuli ÄITI. Enkä koskaan ennen ajatellut kuinka arvokkaita kimpaleita voisin tulla omistamaan. Nyt niitä on kaksi. <3

Eilen saatiin kutsu äitipuoleni luokse syömään. Hän oli jälleen kerran loihtinut sellaiset herkut,että oksat pois. Tarjolla oli mm. Lihapullia,uusia perunoita,sipulirenkaita,munakasrulla,paljon erilaisia salaatteja ja jälkiruoaksi jäätelöä.

Poikani oli tehnyt päiväkodissa äidille täydellisen korupuun. <3

Eilinen Äitienpäivä ei olisi ollut mitään ilman äitipuoltani.
 Kiitos suuresti kun järjestit päivästä juhlimisen arvoisen.

JOKAINEN ÄITI ON OMAN ELÄMÄNSÄ SANKARI <3